Mitä temperamentilla tarkoitetaan?Kuinka vanhempien ja opettajien tulisi ottaa lapsen temperamentti huomioon?

Lasten synnynnäisiä käyttäytymiseroja kutsutaan lasten temperamentiksi. Se on ainutlaatuinen piirre, joka ohjaa lapsen käyttäytymistä ja suhtautumista ympäristöön. Temperamentti on persoonallisuuden biologinen perusta. Temperamentti heijastaa yksilöiden välisiä hermostollisia eroja. Temperamentti on pysyvä taipumus, jota ei voi muuttaa. Vasta kasvatus, ympäristö ja kulttuuri muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Synnynnäinen temperamentti näkyy aina ihmisen tavoissa, mutta kasvun ja kehityksen kautta hänestä voi tulla esiin myös uusia piirteitä ja hän oppii hallitsemaan temperamenttiaan. Temperamenttityypit jaetaan kolmeen luokkaan: helppoihin, haastaviin ja hitaasti lämpeneviin. Mikään niistä ei ole toistaan parempi tai huonompi, ja siksi niiden tiedostaminen voi auttaa aikuista ymmärtämään ja kunnioittamaan kunkin lapsen yksilöllisiä tarpeita. Temperamentti koostuu useista piirteistä. Jokaisella ihmisellä on kaikkia temperamenttipiirteitä, joitakin vähemmän ja joitakin enemmän. Jokaisella piirteellä on aina kääntöpuolensa, ja se, näyttäytyykö piirre positiivisena vai negatiivisena riippuu aina piirteen voimakkuudesta ja kyseessä olevasta tilanteesta. Piirre, joka on jossakin tilanteessa erityisen toivottu ja hyvä, voikin olla toisessa tilanteessa hyvinkin epätoivottu. Temperamenttipiirteitä ovat sensitiivisyys, aktiivisuus, sopeutuvuus, sinnikkyys, häirittävyys, rytmisyys, lähestyminen ja vetäytyminen, intensiivisyys ja mieliala. Usein vanhemmilla ja lapsella on samoja temperamenttipiirteitä, mikä saattaa auttaa vanhempia ymmärtämään lastaan ja tämän käyttäytymistä. Toisaalta yhteiset temperamenttipiirteet eivät aina ole suotavia, esimerkiksi aran lapsen pelokkuus voi turhaan vahvistua. Eri lasten temperamenttityypit saattavat näyttäytyä erilaisina eri ihmisille. Yksi arvioi pikku rasavillin ylivilkkaaksi, rasittavaksi ja mahdottomaksi. Toinen voi kuvailla samaa poikaa reippaaksi, energiseksi ja rohkeaksi. Erityisen merkityksellistä lapsen kehittymiselle on hänen temperamenttinsa ja vanhemman temperamentin ja käyttäytymistyylin keskinäinen sopivuus. Vanhempien ja etenkin opettajien pitäisi ottaa huomioon, että jokainen lapsi on erilainen. Niin ujot ja arat, rasavillit kuin pälpättäjät, tarvitsevat omanlaistansa tukea, rohkaisua, hillitsemistä, rajoittamista ja kannustusta. Tärkeintä on, että jokainen lapsi voi tulla ymmärretyksi ja hänet hyväksytään, vaikka kaikkia tekoja ei voida hyväksyä.